Tultiin Tenomuotkalle täysin tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Munnikurkkiosta nousu Vallivaaraan rankka, mutta maisemat upeat.

Talonmiehet

Hirvasvuopioon leijalla

tuuli oli sopiva. Juholla hinauksessa 2 ahkiota ja Late. Jussilla ahkio vaan suhisi. 20 km meni että heilahti. No, hiihdettiin sentään 2 km. Tätä oli odotettu, ja Taivaan isä kuuli aamurukouksen, ja kaikki meni paremmin kuin olisi osannut toivoa. Nyt kämpällä, ja heti kärkeen -Hauki!

Puussasvaarassa ollaan. Tänään oli todella hieno aurinkopäivä. Ei tuulen pihaustakaan koko päivänä. Nyt vähän pilveilee ja huomiseksi luvattu lumisadetta. Lauri tuli tänään vähän meitä Juhon kanssa aiemmin kämpälle. Me jäätiin pilkkimään matkalle. Laihoin tuloksin. Nyt käymme syömään ja kohta jo nukkumaan. Huomenna 20 km Hirvasvuopioon. Täällä retkikunnalla kaikki hyvin ja mieli korkealla. Maisemat sen kuin paranee. On tämä ollut kyllä huima reissu. Kiitos perheille, seuraajille ja tukijoille.

Retkikunnan päivässä dramaattinen käänne. Taivaalle uhkasi ilmestyä pilvi. Reissun jatko vaakalaudalla. Katso shokkikuvat.

Matka jatkuu sittenkin. Aurinkolaseissa olikin vain huurua!!! 

Aurinko paistaa -20 eikä tuulta lainkaan. Lähdetään kohti Puussasvaaraa.

Syväjärvelle tultiin kovassa tuulessa. Tunturissa tuuli puhalsi pohjoisesta varmasti reilut 15m/s. Osan matkasta päästiin kokeilemaan leijaa. Meikäläisen pikku leija (3 neliöinen) veti minua ja kahta ahkiota sellaista kyytiä, että pakko oli laskea leija alas. Iltapäivällä aurinko taas paisteli mukavasti. Vaikka edelleen tuuli pohjoisesta oli keli melko lämmin. Mukavasti sitä on tässä ajassa oppinut päivärytmin ja sitä tietää jo ennakolta, miltä 20 km päivämatka tuntuu. Huomenna hiihdetään kohti Puussasvaaran autiotupaa. Huomiseksi luvattu tuulen heikkenevän. Muuten pitäisi aurinkokelien jatkua.

Tässä viimeisen pätkän aloitusterkut.

Inari - Lemmenjoki - Pöyrisjärvi - Leppäjärvi

Inari - Njurgulahti 42km

Inarin huoltotauon jälkeen lähdettiin tyrkkäämään kohti Njurgulahtea ajatuksena yöpyä maastossa teltassa. Matka kuitenkin joutui sen verran reippaasti jäisellä tien penkalla ja aurinko paistoi, että päätimme hiihtää Njurgulahteen asti. Matkasta tuli melkoisen pitkä ja raskas, mutta kyllä se kannatti, sillä ennakolta kaavaillusta telttayöstä tulikin todella kylmä -36. Olisi siinä pojilla ollut aika kylmät oltavat. Näin saimme leppoisamman yön ja hankittua yhden lisälepopäivä myöhemmille päiville.

Matkalla Njurgulahteen

Harvemmin hiihtäessä näkee kilometriopasteita

Njurgulahti - Kultasatama 20km

Njurgulahdessa aamu valkeni kirkkaana ja kylmänä. Emme turhaan pitäneet kiirettä hiihdon kanssa, sillä pakkanen oli kuivattanut lumen todella nahkeaksi. Vasta puoli yhdentoista aikoihin lähdimme hiihtämään. Vielä silloin pakkanen oli kahdenkymmenen asteen paikkeilla. Nopeasti päivä kuitenkin siitä lämpeni ja kohta hiihtäjillä oli jo melkoisen kuuma. Matkalla Kultasatamaan pilkimme aina silloin tällöin, mutta tuloksetta. Taisi talvi olla vielä pilkkitouhuihin hieman liian aikainen. Pysähdyimme Ravadasjärvellä evästelemässä. Jylhät Lemmenjoen rinteet loistivat kirkkaina auringonpaisteessa. Reitti mutkitteli kivasti metsien, järvien ja purojen varsilla. Kuuden aikoihin saavuimme Kultasatamaan. Kultasataman kämppä on Lapin kullankaivajienliiton rakentama vanha tukikohta kullankaivajille. Tuvassa ei ollut vierailtu moneen aikaan, joten kämpän lämmittäminen vei pitkän tovin. Sitten olikin jo aika käydä maate.

Juhon kiehistehdas

Jääkaappi-pakastin

Kultasatama - Morgamojan Kultala 4km

Aamun aloitimme hengen ahdistuksen mäellä. Edessä oli 4 kilometriä käytännössä nousua koko matka. Nousumetrejä Kultalaan kertyy kaikkiaan noin 190m. Matka sujui kuitenkin melko leppoisasti ja olimme kämpällä jo ennen puolta päivää. Iltapäivällä kävimme vielä Pellisen laella hiihtelemässä ja tiedustelemassa seuraavan päivän Postijoen reittiä. Pellisen laelta aukenivat huikaisevat näkymät Lemmejoenlaaksoon, Viipustuntureille ja Morgammarakselle. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Hieman jännitti seuraavan päivän matka  Postijoelle, koska käytännössä tähän meillä loppui kelkkaura ja edessä oli usean päivän umpihankihiihto. Yhtään tilannetta ei helpottanut se, että sääennusteet lupailivat useaksi päiväksi lumisadetta. Iltapäiväksi laskettelimme takaisin Kultalaan. Kultalan kämpän seudulta aistii menneiden aikojen kultaryntäyksen. Kämpän lähistöllä on vielä pystyssä muutamia kulta-ajan rakennuksia mm. sauna ja ruoka-aitta. On siellä ollut silloin melkoinen vilske, kun monta sataa ukkoa on kullan perässä säntäilleet.

Hengenahdistuksen näkymiä

Rakkolaastaritaidetta

Morgamojan Kultala - Postijoki 15km

Kultalasta lähdettiin hiihtämään lumisateeseen kohti Pellisen lakea ja kullan kaivajien maita. Kullan kaivajien maat ovat lohdutonta nähtävää. Ei sitä voi ymmärtää, miten koneellinen kullan kaivuu voi olla sallittua. Kullan kaivajien tekemät tuhot näkyvät luonnossa vielä pitkään. Vaikka kaivuu lopetettaisiin, veisi luonnon toipuminen vielä vuosia. Voipi olla, että luonto ei toivu koskaan ennalleen. Kullan kaivajien maiden jälkeen matka jatkui umpisessa pitkin laajoja jänkiä. Lunta sateli hiljalleen, mutta matka sujui kivasti. Ruokatauolla saimme hetken auringon paisteen iloksemme. Postijoelle saavuimme illan suussa. Viimeisestä käynnistä tuvalla oli vierähänyt puolisen vuotta. Joten vähäiset ovat kävijät näillä selkosilla.

Pilkkitauko matkalla Postijoelle.

Ahkio odottaa lähtöä.

Postijoki - Vaskolompolo 12km

Matka Vaskolompololle oli hyvin pitkälle toisinto edellisen päivän hiihdosta. Koko matka umpista ja jänkien etsintää. Aamu oli pilvinen ja melko lauha. Umpisessa eteneminen oli hidasta ja melko raskasta. Matka kuitenkin joutui hiljalleen. Päivän edetessä aurinko alkoi pilkistellä ja keli lämpeni niin, että taas hiki virtasi. Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme Vaskolompolossa. Kämpälle oli majoittunut kolmen entisen rajavartijan porukka-Pieninkä. Mukavia ukkeleita. Ilta turinoitiin ja vertailtiin varusteita. Majoituimme telttaan, koska emme viitsineet tunkea tupaan. Seuraavana päivänä pidimme lepopäivän pilkkimisen merkeissä. Vaskolompolo antoi muutamia mukavia harjuksia 44cm ja 45cm sekä muutamia pienempiä. Haukia tietysti! Ilta säädettiin varusteita ja pelattiin korttia. Mukava ja leppoisa oli päivä.

Vaskolompon katolla oli kuuluvuutta

Ryhmä Pieninkä

Tiskihommaa

Vaskolompolo - Naltijärvi 21km

Umpista. Alkumatka Ryhmä Pieninkän edellispäivästä jälkeä. Oli sadellut lunta ja kyllä oli raskasta. Suksi ei luistanut ollenkaan, ja umpiseen kun päästiin, niin kyllä otti voimille. Jussin kanssa aukaistiin latua ja Juho tuli OAC:lla perässä. Aamupäivän aikana usko päivän etappiin oli koetuksella, kun aikaa kului ja matka ei oikein ottanut taittuakseen. pikkuhiljaa kun koivikkosyherö harveni ja hanki alkoi kantaa paremmin, alkoi matkakin taittua ja mieliala kohentua. Puurajan yläpuolelle kun päästiin, niin olo oli suorastaan juhlallinen. Ylitettiin rajapyykki ja pyyhkäistiin Norjan läpi. Oikaisumielessä. Loppumatkassa oli ylösalasmeininkiä. Pitkä päivä ja lopulta kämppä töpsähti eteen. Välipäivä vieteltiin Naltijärvellä. Jussi pilkki, ja pari haukea sai. Juho leijahiihteli. Late luki kirjaa.

Kamat odottaa ahkioon pakkausta

Ylämaan karjaa kuivattuna, ja turpoamassa iltaa varten.

Naltijärvi - Tsuukisautsi 21km

Reissun ehkä kaunein ja upein päivä. Pitkä siivu tultu, ja ensimmäinen paljakkapäivä. Rajan pintaa hiihdeltiin. Näköalat aukenivat Leville, Hetta-Pallakselle, Ylläs ja muut näkyivät upeasti. Matka taittui vähän huomaamatta. Rajamiesten kelkkajälki kulki "ukkelirivistön" vieressä. Lounastauolla rykästiin teltta pystyyn ja paisteltiin pekonit. Viimeinen lasku stopattiin, ja otettiin muutama kuiva käkkärä polttopuuksi, kun oli tieto että Tsuukiksella ei ole puuhuoltoa. Saatiin kämppä lämpenemään. Juhon retkisaha oli nyt paikallaan. Yksi mieleenpainuvampia kämppiä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Latella oli juhla, kun oikean jalan säären penikkatauti helpotti. Vastaavasti vasen sääri aloitti saman temppuilun. Loppulaskussa ihan kämpän edustalla pyöriteltiin ahkioita lumihangessa Juhon kanssa.

Pyykki

Telttapyykkipekonitaukojavähänkarkkia

Jussi ja GPS - luotettavat matkakumppanit

Tsuukisautsi - Pöyrisjärvi 20km

Ihan kelpo siivu tämäkin. Vähän Latella nivusessa alkumatkasta tuntemuksia. Piti ottaa vähän varovaisemmin. Ei luistanut niin hyvin kuin edellispäivänä. Tosi kylmä vinkka oli aamupäivästä. Leijahiihtoa kokeiltiin, kun tuuli alkoi osoittaa merkkejä oikeasta suunnasta. Juho vetäs pikku siivun. Late tuli ahkion kanssa pari-kolmesataa metriä hinauksessa. Karkkipussi tauolla. Ai että. Olikohan karkkipäivä. Koko piiiiiitkän päivän taas jaksoi aurinko mollottaa. Ollaan käyty periaatteellista ja humoristista debattia ja sisäistä kamppailua perinteisen Vitaliksen, perus aurinkovoiteen ja 50+ kertoimisen voidepuikon käyttämisen välillä. Kaikki toimii ja aurinko tarttuu. Vielä ei ole naama palanut. Ehkä.

Juhon (paras) termospullo vaati oman modaamisen kylmälaukkuun. Tauolla ahkion perä auki ja urkkia naamaan. ja LÄMPÖISET leivät. Ehkä karkkiakin löytyy joskus.

Pöyrisjärvelle tultaessa päästiin auttamaan yksi väsynyt kulkija ja jumittunut kelkka takaisin tien päälle. -30 pakkasessa olisi saattanut kylmä tai noutaja tulla. Näin se Jumala meidät johdatteli kaiken kikkailun ja reittivalintojen myötä paikalle juuri oikeaan aikaan. Pöyriksen kämppä oli niin iso, että meinasi mennä pyörimiseksi. Ei oikein osannut olla kun oli niin paljon tilaa Tsuukiksen jälkeen. Komeat revontulet tuli ja meni menojaan. Pelailtiin vähän korttia ja Late jaksoi pari sivua lukea kirjaa. Kairalla pohjaan pari kertaa ja terät pilalle. Nyt täällä Kelotilla kova varaterien metsästys käynnissä.

Reissuvihkoon kirjailua.

Jussi saapuu Pöyriksen tuvalle.

Pöyrisjärvi - Näkkälä 15km

Poromiesten vahva jälki. Otettiin semirunttaus-asenteella. Odottihan sitä jo huoltotaukoa. Ruokavarat on mitoitettu hyvin. Paljon ei yli jää, ja olisi kestänyt vielä pari päivää sinnitellä. Hyvin on mennyt menekin arviointi. Kokemus, jes. Suklaapatukat meni kaikki. Meni auringonottamisen puolelle, aamulla -30 pakkasta ja päivällä paitasillaan. Jopa huvin vuoksi hetki ilman paitaa. Kokeiltiin ristiin vetovöitä ja ahkioita, kun tuntui että Jussin ahkio kahnasi jotenkin. Pitää nyt huoltotauolla vähän katsella, mistä johtuu. Jussille värkkäillään vetovyöhön olkaimet. Vaikka matka oli lyhyempi niin kuitenkin joka metri pitää rehkiä. Kyllä sitä mietti, kun nautti kevyestä ahkiosta, että huoltopaikka odottaa ja taas saadaan ähkiöt täyteen painoa. Siis ruokaa. 72 eväsleipää ja 72 suklaapatukkaa jne...
Pyykinpesua ja huilimista ja yhteyksiä kotiväkeen. Pyykit" kuivumassa" yön ulkona. Aamulla oli jäätynyt. Kyllä nauratti!

Vähän ristiriitainen ja hivenen syyllinenkin olo, kun täällä keekoillaan auringonpaisteessa päivästä toiseen, ja kotipuolessa arki painaa ja työtä riittää. Toivotaan kotiväelle siunausta ja voimia jaksaa. Huovisen Miika oli käynyt tervehtimässä Lapinleskiä. Kiitos siitä.
Saunottiin ja avannossa käväistiin. Voitte vaan kuvitella miltä tuntui.

Todella suuri kiitos kuuluu Kelotin Rantamajoen pitäjille Maiju ja Markku Laulumaalle. Sydämellisesti ovat ottaneet meidät vastaan ja pitäneet meistä huolen. Markku on kuskaillut meitä kauppaan, lainannut porakonetta. Maiju on pistänyt pöydän koreaksi. Kyllä täällä kelpaa olla ja taukoa pitää. Voimme lämpimästi suositella paikkaa muillekin matkailijoille. Lämpö ja siunaus asuvat täällä. Kaikkea hyvää toivomme tänne!

Laulumaan perhe: Maiju ja Markku, Viivi 3v. ja "Nintti" 13 päivää

Uusia kuvia

käykäähän katsomassa, paljon uutta Kuvat ja Videot -välilehdellä. Sekalaisessa järjestyksessä, sieltä sun täältä reissun aikana.

Kiitokset varustetukijoille

Reissu on jo sen verran pitkällä, että on aika kiittää tukijoita ja antaa palautetta muutamista välineistä.

Metsäsukset saimme Harri Kirvesniemeltä KSF-sportilta. Meillä oli käytössä Järvisen Lapponia 260 cm metsäsukset. Nämä toimivat äärimmäisen hyvin etekin Lemmenjoen länsiosien upottavilla metsäosuuksilla. Hanki ei niillä pätkillä kantanut käytännössä lainkaan, mutta metsäsuksi upposi ”vain” 20-30 cm. Tämä toki oli aika paljon ahkion vetämiseen, mutta yhtään lyhyemmillä tai kapeammilla suksilla emme olisi sieltä pois selvinneet. Lapponian vahvuus on äärimmäisen herkkä kärki, joka kevyesti nousee hangen pinnalle. Suksi on parhaimmillaan nimenomaan upottavassa maastossa. Siksi tästä eteenpäin jatkammekin teräskanttisilla tunturisuksilla. Voimme lämpimästi suositella Järvisen Lapponia suksia niille, jotka haluavat hiihtää omia latujaan.

Toiset merkittävät varusteet, jotka saimme, olivat Nokian Kaira talvikumisaappaat. Nokian Kaira saapas on kokenut melkoisen tason nousun menneiden vuosien malleista. Mikä olennaista, nyt saapas on kestävä, eivätkä saumat ratkeile. Saapas kesti hyvin myös kulutusta etenkn siteiden kohdalta, eikä siinä 260 kilometrin jälkeen näkynyt suurempia kulutuksen jälkiä. Saappaan huopakin on vahvistunut. Ainoastaan huovan sisäosan kantavahvistus alkoi toisessa huovassa repeillä. Se. mitä toivoisin, olisi, että huopien pohjaosa olisi hieman paksumpaa. Näin ulkona seisoskellessa ei tulisi jaloilla kylmä. Tämän korjasimme erillisillä lisäpohjallisilla. Hiihtäessä lisäpohjallinen toi lisämukavuutta ja lämpöä. Yleisesti ottaen Nokian Kaira ja Järvisen Lapponiat ovat oiva pari umpihanki- ja/tai metsähiihtoretkelle.

Enervitille myös iso kiitos urheilujuomien ja geelien toimittamisesta meille. Kaikki ovat olleet tarpeen, sillä kulutus on ollut melkoista. Päivisin urheilujuomaa kuluu noin 4 litraa ja geelejä rankkoina päivinä muutama per lätty loppumatkasta on ollut kyllä aika tärkeitä.