Välipäivän viettoa

Eilinen etappi tuntui vielä aamullakin. Pikku hiihtely ja pilkkitouhu
tuntui jaloissa ja käsivarsissa. Kahvitellaan ja valmistaudutaan huomiseen.
Vähän oikea sääri Latella vielä penikoi. Juho leijahiihteli tuossa järvellä. Ja Jussi pilkki. Hauen.
Huomista reittiä tuumailtiin. Taidetaan pyyhkästä vähän ylemmäksi hankikannon ja maiseman kannalta, vaikka vähän matka kasvaa.
Luin ensimmäistä kertaa mukana kantamaani pokkaria.

Tosi mukava kuulla, kun seuraatte ja kommentoitte.

Yksinkertaista tämä ”arki” täällä. Syö-nuku-vedä ahkiota. Toista.
Päivän aikana tulee tutuksi oman kropan ja henkisen kantin vaihtelut ja jaksamisen rytmittyminen.

Itselläni se menee suurin piirtein seuraavasti: Aamulla vähän pakkopullamainen liikkeellelähtö, alkuväsy. Säätäminen ja sitten pitkä siivu ihan energistä menoa. Sitten tulee sellainen taukojen odotus ja lyhyempien nojailujen jakso. Sitten taas ihan ok menoa. Sitten puutuminen ja junttaaminen. Väsy.
Loppujaksaminen ja viimein vaan siirrät jalkoja toisen eteen ja odotat matkan päättymistä.
Kun etappi maalissa, jaksaminen tuntuu kohtuulliselta. Ruuan jälkeen taas sellainen fiilis, että minkähänlainen etappi ja reitti, sää, huomenna on. Uteliaisuus. Ja tuntee miten kroppa kiittää kun saa ponnistella. Työnteon, ruuan ja levon rytmi ja tasapaino.

Late