5.3.2018

Kessijärvi - kolmen valtakunnan rajapyykki - Inari


Ensimmäinen etappi suoritettu (1/5). Inari tarjoili meille parastaan. Kelejä oli laidasta laitaan aina reippaista pakkasista lumipyryyn ja kirkkaisiin auringon paisteisiin. Fasiliteetit Inarin saarissa ovat mitä mainioimmat. Niistä ei ole tingitty. Väkeä ei juurikaan nähty. Hiihtäjiä muutama ja hekin olivat ulkomaalaisia.

Maanantai 26.2.

Kahdeksan aikaan illalla saavuttiin Merjaslompolon tasalle Kessijärven kohdalle. Kuu paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli -17 astetta. Kessijärven kämpälle ei ollut matkaa kuin muutama kilometri ja sekin sujui leppoisasti rytmiä hakien. Kämpälle päästyämme keittelimme lohisopat. Sitten olikin jo aika käydä maate, sillä tiesimme, että seuraavana päivänä olisi pitkä hiihto rajapyykille.

Tiistai 27.2.

Reput selkään ja pyykille. Käyräjärvellä rajamiehet kertoivat, että pari norjalaista on pari päivää edellä hiihtelemässä myös Kilpisjärvelle, Aikalailla samaa reittiä taidetaan mennä. Päivä oli pitkä ja otti voimille. Olipa helpottavaa tietää, että seuraava yö olisi kämpässä. Rajapyykillä keekoiltiin aikamme ja otettiin kuvat. Juho soitti hetken kunniaksi ”Maa on niin kaunis”, Melodypopsilla.Yllättäen paikat ei ollutkaan kipeänä seuraavana aamuna, ehkä kunnon venyttely auttoi. Pieni kysymysmerkki oli Juhon hivenen puolikuntoinen olo. Hiihtovauhdista sitä ei kyllä huomannut. Seuraava päivä olikin 26 km jotos.

Keskiviikko 28.2.

Lusmanuoran kodalle saavuttiin otsalamppujen valossa, vastatuulessa ja lumipyryssä. Edellisiltä oli jäänyt puuhuolto tekemättä, vaikka liiteri oli pullollaan hyvää puuta. Muutenkin melkein joka kämpällä ollaan saatu tehdä pieniä siivous- ja talonmiehen töitä, mukavaa puuhastelua sekin. Kiva on jättää paikat kuntoon seuraaville. Ilta tulisteltiin ja syötiin hyvin.

Torstai 1.3.

Lusmanuorasta lähdettiin kohtuu lämpöisessä kelissä kohti Kaikunuoran tupaa. Alkumatkan kelkkaura haarautui meidän kannaltamme vikasuuntaan, joten edessä olisi reilut 10km umpihankea. Pienten rukousten jälkeen ohitsemme viiletti kuitenkin ”sattumalta” 4 kelkkaa, joiden jäljet johtivat suoraan päämääräämme, Kaikunuoran ”Punaiselle tuvalle”. Ilta sujui tuttuun tapaan touhutessa ja Jussi sai reissun ensimmäiset nykäykset pilkin päähän. Parin tunnin unien jälkeen heräsimme puolen yön aikaan, kun pihalle pörähti 20 ranskalaisen kelkkasafariporukka. Hieman anteeksi pyydellen he lämmittivät tuvassa vettä ja pitivät pienen tauon, jonka aikana kävi ilmi, että he ovat menossa seuraavana päivänä juuri samaan paikkaan, minne mekin. Saimme siis jälleen valmiit tuoreet jäljet tulevaa etappia ajatellen. Päivän aikana näimme yhden pariskunnan ahkioineen hiihtävän tuvan ohi.

Perjantai 2.3.

Aamu avautui kauniissa auringon paisteessa ja pääsimme etenemään jälkiä pitkin, välillä pilkkien, hyvissä ajoin Hoikan petäjäsaaren autiotuvalle. Illalla oli hieman revontulia ja upea kuutamo. Pakkanen alkoi kiristymään kohti 20 astetta


Lauantai 3.3.


Tälle päivälle oli tiedossa vähemmän valmiita reittejä, mutta tarvittava metsäpätkä päästiin läpi kovaa pohjaa pitkin. Juhon kapeilla suksilla valmiin jäljen vierellä upotti polviin asti. Koko päivä oli valtavan hieno ja etenimme omaa suuntaamme kauniiden karikoiden ja saarien vierustoja pitkin lopulta Suovasaarten kämppäkodalle. Peruspilkit ja puuhat, joiden jälkeen saimme vieraaksemme Antonionin. Hän oli lähtenyt kaksi viikkoa sitten Rovaniemeltä ja oli nyt reissun puolivälissä. Hänen rivakoita liikkeitä oli mukava katsella. Olihan hän melkoisen kokenut retkeilijä. Atlantin ylisoudun ja Alaskan halkihiihdon ja monien muiden retkiin tuoma kokemus huokui miehestä. Leppoisa ja iloinen veijari. Ilta päättyi upeisiin revontuliin ja komeaan kuutamoon.

Sunnuntai 4.3.

Kipakka -23 pakkasaamu, auringonpaiste. Lauri ja Juho sääti sopivan vaatetuksen löytymiseksi, Jussi paineli samoilla. Sopivat vedot ja rytmitys, napakka tahti. Ei tehty nuudelia tai leipää evääksi, suklaapatukoilla ja urkilla vedettiin. Reitti kulki Ukonsaaren kautta, jossa kuvat ja fiilistelyt. Siitä aukenikin pitkä suora. Pohdittiin, onko oikein poimia kepin nokasta joltain unohtunut karvalakki, vai antaa olla. Tai ottaa huoltoasemalta hyljätty lakki naulakosta. Tuumailtiin tulevaa etappia. Timolle yhteys Väylään. Inari! Hotellin kulmalta ylös ja se oli siinä. Kebabin ja kaupan kautta välihuolto Väylässä mökillä, lammaspaistia, sauna ja takkatuli. Ostettiin seuraavan etapin voit, leivät, suklaat ja vesikauha. Saatiin ennakkoon pakattu ruokalaatikko. Kiitos Timo Mäkinen.















1 kommentti:

  1. Teidän kaikkien ilmeistä kuvissa näkee,että on menossa mahtava reissu. Ja revontuletkin. Yhtä onnistunutta seuraavaa etappia toivottelen.

    VastaaPoista

Kotimatka

Istutaan autossa. Tiet kuivat. Aurinko paistaa. Mitä onkaan tapahtunut? Missä ollaan oltu viimeiset viikot? Mitä niistä on jäänyt puseroon? ...